Vierasblogi: Minäkö muka osallistuisin tupailtaan?!

EIJA-RIITTA

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Vain äänestämällä voi vaikuttaa


En koe olevani poliittisesti aktiivinen. Enkä aika ajoin edes kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä kunnan tai valtion tasolla politiikassa keskustellaan. Silti olen äänestänyt kaikissa vaaleissa siitä lähtien, kun se on omalla kohdallani ollut mahdollista. Koen sen oikeutena, mutta myös velvollisuutena. Olen oppinut jo lapsuudenkodissani, että vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, minkälaisia päätöksiä minunkin puolestani tehdään. Lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajani järjesti meille varjovaaleja ja opetti näin äänestyskäyttäytymistä.

Aina vaalien lähestyessä, ovat ne sitten isommat tai pienemmät vaalit, alkavat päivän polttavat puheenaiheet hieman enemmän kiinnostamaan. Toisinaan on tullut harrastettua jopa vaalityötäkin! Lukion ensimmäisellä luokalla (eli kun en ollut vielä äänestysikäinen) haimme Nivalan Keskustan paikallisosaston vaalituvalta kavereiden kanssa presidentinvaalimainoksia ja pinssejä. Esko Aho -pinssit kiinnitettiin näkyvälle paikalle takkiin ja mainokset perheemme kakkosauton ikkunoihin. Mutta aktiivisesta työstämme huolimatta Suomi sai ensimmäisen naispresidenttinsä! Ihan mukiinmeneväksi presidentiksi osoittautui Halonenkin. Siihenpä se vaalityö ja politikointi osaltani sitten on jäänytkin.

Äänestyslipuke vai arpalipuke?


Tupailtaan tai vastaavaan poliittiseen keskustelutilaisuuteen en muista koskaan osallistuneeni. Kutsuja on kyllä tullut, mutta kuvien perusteella tilaisuudet näyttävät lähinnä iäkkäämpien ihmisten porinakerhoilta. Ei sellaisia tilaisuuksia jaksa, missä omat mielipiteet ja kokemukset jaetaan kuin ne olisivat ainoita totuuksia asiasta. Näin olen ajatellut.

Nyt vuoden 2019 eduskuntavaalien alla olen mielenkiintoisessa tilanteessa. Ystävä- ja tuttavapiirissäni on kolme ehdokasta, mutta itselläni vain yksi ääni käytettävissä. Pääpiirteissään kaikkien kolmen arvot ja ajattelutavat yhteisistä asioista kohtaavat omani. Joudunko siis arpomaan kenelle ääneni annan? Vai otanko tarkemmin selvää heidän ajamistaan asioista ja suhtautumisesta minulle tärkeisiin asioihin? Tähän ajatusten kehään saan kutsun tupailtaan. Päätän osallistua.

Elämäni ensimmäisen kerran


Tällä kertaa tupailta ei lukuisista lähetetyistä kutsuviesteistä huolimatta ole saanut runsain määrin väkeä liikkeelle. Mutta se ei illan keskustelujen vetäjää, Eija-Riittaa, tunnu haittaavan. Hän sanoo, että kutsu itsessään on jo muistutus lähestyvistä vaaleista. Paikalle saapuneet esittäytyvät ja kertovat elämäntilanteestaan ja taustoistaan. Meitä on paikalla tiukasti työelämässä olevia sekä eläkeläispariskunta. Perheellisiä työssäkäyviä ei tällä kertaa ole paikalla.

Eija-Riitta esittää asiantuntevia lisäkysymyksiä alan kuin alan edustajalle. Keskustelu etenee koulutusasioista, sosiaalipuolen, metsätalouden, rakennusalan, tutkimuksen & tuotekehityksen kautta oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tottakai puhumme myös maaseudun ja kaupungin eroavaisuuksista ja mietimme, miten maaseudun vetovoimaisuutta voitaisiin kasvattaa. Keskustelemme myös siitä, kuinka media antaa repivillä klikkiotsikoillaan ihan vääränlaisen kuvan politiikasta. Ei siis ihme, jos nykynuorisoa ja aikuisväestöä asiat eivät jaksa kiinnostaa, vaikka oikeasti politiikka on meidän jokaisen arkipäiväisten asioiden edistämistä ja tulevaisuuden rakentamista.

Kuulostaako hyvin vakavamieliseltä illalta? Sitä se ei suinkaan ollut. Huumori sävyttää keskustelujamme ja naurunpurskahduksilta ei voi välttyä. Eija-Riitta jakaa kampanjakorttejaan ja yksi herrasmies hoksaa, ettei olekaan ennen saanut tytöltä korttia, ainakaan kahta samalla kertaa! Moni edustaja lupaa kansalle leipää, mutta Eija-Riitta lupaa voitakin leivän päälle. Miksi hän muuten jakaisi nivalaisen puusepän tekemiä voiveitsiä osallistujille?

Mitä jäi illasta päällimmäiseksi?


Ilta kuluu hyvin nopeasti ja toteamme keskustelun olleen erittäin monipuolinen. Opin lisää monien muiden alojen huolista ja ilonaiheista. Saan jaettua myös omiani. Meitä paikallaolijoita kehotetaan äänestämään sellaista, jonka arvo- ja ajatusmaailma vastaa omaamme. Niinpä äänestyskopissa se numero vasta kirjoitetaan, mutta osallistumalla keskusteluihin ja kuuntelemalla ehdokkaita voi päätöksen tehdä helpommaksi. Senkin opin.

Vierasblogin kirjoittaja:
Hanna Tölli
FT, tuotantojohtaja
Reisjärvi