Vierasblogi: Isänä

EIJA-RIITTA

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Kirjoittaja: Tapani Kopsa

”Nuoret miehet eivät sitoudu”. Näin uutisoi eteläsuomalainen sanomalehti maaliskuulla suomalaisten nuorten miesten keskuudessa laajenevaa asenneta perheen perustamiseen. (HS 12.3.2019) Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa lapsia haluavien 30-34-vuotiaiden nuorten miesten määrä on vähentynyt peräti 30 prosenttiyksikköä vuodesta 2007. Nykyisin vain noin joka kolmas suomalainen mies on halukas ryhtymään isäksi.  

Jokaisella ihmisellä on luonnollisen järjestyksen mukaisesti vanhemmat,  äiti ja isä.  Kahden aikuisen ihmisen, miehen ja naisen muodostama suhde, parhaimmillaan elinikäinen avioliitto, luo lähtökohtaisesti edellytykset sukupolvien ketjulle. On luonnollinen ja hyvä asia, kun perheeseen  syntyy lapsia.


Isäksi ei synnytä, vaan kasvetaan


Ennen vanhaan (ja vielä nykyäänkin) saatettiin miehen elämään kuuluvaa suurta päätöstä, perheen perustamista luonnehtia toteamalla: ”Kun Luoja ottaa mieheltä järjen pois, niin hän antaa vaimon tilalle”.  Kun perheeseen on syntynyt lapsia,  mies on samalla kokenut sen mitä merkitsee isäksi tuleminen. Suomenkielen sana ISÄ ilmaisee miehen ja hänen lapsensa aivan  erityistä ja ainoalaatuista suhdetta. Omalta kohdaltani muistan, kuinka järisyttävältä tuntui, kun perheemme esikoispoika syntyi. Yhtäkkiä tajuntaan iskostui ymmärrys siitä, että oli tapahtunut jotain peruuttamatonta. Koin tuona hetkenä jopa pelkoa ja samalla kiitollisuutta vaimoani kohtaan, joka, niin silloin koin, oli varustettu ylivertaisilla valmiuksilla muuttuneessa tilanteessa.

Nyt lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin koen, että isäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Isänä oleminen on prosessi, jolla on alku ja joka kestää koko elämän ajan.  Koen, että isänä oleminen on vaatinut vastuun kantoa, epävarmuuden sietämistä ja nöyryyttä. Uskon, että moni meistä isistä on kokenut myös riittämättömyyttä ja niitä hetkiä, kun työ- ja perhe-elämän vaatimukset ovat olleet sovittamattomassa ristiriidassa. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus. Vaikka ehkä olemme kompuroineet ja horjuneet tiukoissa tilanteissa, olemme kuitenkin selviytyneet.  Moni meistä jo varttuneemmista isistä on kokenut myös isovanhemmuuden ihmeen.


Lapsiperheiden taloudelliset paineet


Avioliittolain mukaan olemme elatusvelvollisia puolisoomme ja lapsiimme nähden. Tämän koemme luonnollisena asiana ja sitoudumme siihen mielellämme. On perheitä, joissa koetaan kasvavaa taloudellista painetta. Lapsiperheköyhyys on todellisuutta yhä useammassa perheessä. Kiitollisina olemme lapsiperheissä vastaanottaneet lapsilisät ja kotihoidontuen tai perheen ulkopuolisen päivähoidon mahdollisuuden. Nämä ovatkin lähes ainoita rahallisia kompensaatioita lapsiperheen kasvavien menojen hallintaan. Ehkä olemme isiä ja äitejä, jotka toivoisimme, että yhteiskunnassa huomioitaisiin myös ansiotuloverotuksessa perheen koko ja veronmaksukyky.

Olen toiminut vuosikymmeniä matkatyöläisenä. Joskus on ollut vaikea tyytyä siihen laihaan lohtuun raskaan työviikon päätteeksi, kun tarkkaavaisuuden herpaantuessa tieliikenteessä nopeusrajoitus on tahattomasti ylittynyt ja ylinopeusrikkomuksen seuraamuksena sakkoja määriteltäessä viranomainen on huomioinut tulotason ja myös alaikäisten lasten määrän. Näissä tilanteissa on tuntunut, että viikon työ on valunut taloudellisessa mielessä hukkaan. Sellaiset tuliaiset kotiväelle eivät ole olleet toivottuja.


Vastuullista vanhemmuutta


Uskon, että isyyden ja perinteisen perheen statuksen vahvistamiseen on tilaus yhteiskunnassamme. Tarvitsemme kipeästi niitä ”miehenalkuja” ja miehiä, jotka kokevat isäksi tulemisen ja isänä kasvamisen luonnollisena miehistä itsetuntoa vahvistavana ja iloa tuottavana asiana. Tässä tarvitsemme miehinä, niin uskon, myös naisten rohkaisua. Yhteiskunnan tehtävänä on osaltaan vahvistaa tällaista kehitystä.

Tarvitsemme ylisukupolvisia kestäviä ihanteita, ja myös lapsiperheiden taloudellisia edellytyksiä parantavia päätöksiä. Samalla yhteiskunnallinen ymmärrys vastuulliseen vanhemmuuteen sitoutumisen välttämättömyydestä vahvistuu. Tällaisesta kehityksestä hyötyvät kaikki. Merkkejä paremmasta on jo nähtävissä. Nyt työtänsä lopetteleva hallitus päätti Isänpäivän hyväksymisestä viralliseksi liputuspäiväksi.

Isät. Pitäkäämme lippua korkealla!