Perheystävällisessä Suomessa mennään lapsen etu edellä

EIJA-RIITTA

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Jokaisella lapsella on äiti ja isä. Äitiys ja isyys ovat miehen ja naisen yksi monista rooleista, jotka antavat hyvät edellytykset sukupolvien ketjulle ja yhteisöllisyydelle. Perheitä on monenlaisia ja erilaisissa tilanteissa. Niinpä perheystävällisessä Suomessa tulisi olla lasten etu aina päätöstenteon pohjana. Käytännössä se tarkoittaa monia asioita. Työelämässä se tarkoittaa joustoa, eli sitä että joustavat työ- ja yrittäjyysratkaisut olisi entistä enemmän kaikkien ulottuvilla. Usein toisen vanhemmista on jäätävä kotiin lasten kanssa, ja kotonaolo voi viipyä yllättävän pitkäksi joustamattomien etätyömahdollisuuksien takia. Niinpä toisen vanhemman harteille voi tulla kohtuutonta taloudellista painetta, varsinkin jos työsuhteet ovat määräaikaisia. Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Tarvitsemme lisää arvostusta perheitä, äitejä ja isiä kohtaan, ja on saatava aikaan lapsiperheiden taloudellisia edellytyksiä parantavia päätöksiä. Näitä ovat mm. lapsilisien ostovoiman vahvistaminen, kotihoidontuen säilyttäminen ja huollettavana olevien alaikäisten ottaminen huomioon verotuksessa. Toivon, että yhteiskunnallinen ymmärrys vastuullisesta vanhemmuudesta samalla lisääntyy ja yleistyy.


Isät avioerotilanteissa


Haluan nostaa esille molempien vanhempien merkityksen lapselle. Olen saanut muutamia yhteydenottoja siitä, miten erotilanteissa isä jää usein jotenkin syrjään meidän julkisessa palvelusysteemissä. Useimmissa tilanteissa vanhemmat pääsevät sopuun yhteishuoltajuudesta.

Lähivanhemman määrittely tuo ongelmia lapsen arkeen esimerkiksi seuraavassa tapauksessa. Jos lapsi asuu vuoroviikkoina isän ja äidin luona, merkitään nykyisen lain mukaan vain toinen vanhemmista lähivanhemmaksi. Näin ollen vain toinen vanhempi on oikeutettu kaikkiin tukiin ja elatusmaksun hakemiseen.

Tähän pitäisi saada muutos.

Kun lapsen vanhemmat sopivat yhteishuoltajuudesta, ja kun lapsi asuu saman verran molemmissa kodeissa, tulee tukien (lapsilisät, asumistuki, vammaistuki) jakautua automaattisesti tasan molemmille.
Nykyiset tietojärjestelmät mahdollistavat tällaisen varsin helposti.

Kumpikin vastaa silloin puoliksi kustannuksista kuten ruoasta, vaatteista, asumisesta, liikkumisesta ja harrastuksista. Lisäksi liikkumisessa tulee lapsen saada kouluvuosien aikana oikeus koulukuljetukseen molemmista kodeista, jos muut perusteet toteutuvat.


Turvaverkkoja tarvitaan


Jokainen lapsi on suuri ilo ja jokainen isä ja jokainen äiti erityinen omalle lapselleen. Aina omat vanhemmat eivät kuitenkaan pysty huolehtimaan lapsestaan. Silloin tarvitaan turvaverkkoja. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee vähintään yhden turvallisen aikuisen. Meidän aikuisten velvollisuus on huolehtia lasten turvallisesta arjesta.

Julkisen hallinnon tulee palvella ihmisiä ennustettavasti, ketterästi ja tehdä päätöksiä lasten ja nuorten tulevaisuuden näkökulmasta. Perheystävällinen Suomi tukee vastuunkantamista itsestä ja lähimmäisistä sukupolvien ketjussa.