Joulupäivän mietteitä

EIJA-RIITTA

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Joulupäivän hiljaisuudessa sytytän kynttilän ja pysähdyn yli 30 vuotta vanhan joulurunon äärellä. Muistan, miten nuorena lukiolaisena Yleisradion silloinen jouluruno kosketti ja painui mieleeni. Maaria Leinonen pohti vuonna 1984 joulun olemusta ja niitä monia tilanteita, joissa me joulua vietämme.

Runossa pysähdytään katsomaan lapsen silmistä heijastuvaa iloa, vanhuksen uurteisilla kasvoilla olevaa rauhaa ja pimeyttä vasten loistavien tähtien valoa. Runo kuljettaa yksin joulua viettävien luokse ja yksinäisyyttä suurenkin porukan keskellä kokevien lähelle. Hyvän joulun toivotus tavoittaa onnelliset, surun ja kaipauksen keskellä elävät, joulusta ja jouluvalmisteluista väsyneet, koko jouluun turhautuneet ja aivan tavalliset ihmiset.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Runossa on monta tasoa. Niin elämässäkin. Joulun alla ja joulunakin.

Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa.

Tämän joulun alla sirpaleita on tullut tarkoituksellisesti. Järkyttävältä ovat tuntuneet uutiset lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Suru tavoitti myös meidän sukumme ennen joulua, kun eräs läheinen ei jaksanutkaan enää elää. Ajatukseni ovat myös heidän luonaan, joille rakas alakouluikäinen poika on kuollut väkivaltaisesti Helsingin Arabianrannassa. Eihän näin voi tapahtua, ei jouluna, ei Suomessa. Ja kuitenkin tapahtuu.

Mieleni täyttyy kysymyksistä. Miksi? Mitä voimme tehdä? Kenen on vastuu? Miten yhdessä edistämme turvallista arkea ja turvallista juhlan aikaa?

Kunpa jokaisella, niin lapsella ja nuorella kuin aikuisellakin, olisi vähintään yksi niin turvallinen aikuinen lähellä, että hänelle uskaltaa kertoa sellaisetkin asiat, joista joku muu kieltää kertomasta. Kuuntelin kerran erään äidin opetusta omille lapsilleen. Hän puhui suoraan fyysisen koskemattomuuden oikeudesta, opetti ja selitti, mitä kukaan ei saa alaikäiselle tehdä, eikä aikuiselle ilman lupaa. Kaikilla ei välttämättä ole kotona äitiä tai isää, joka selittää ja opettaa. Kouluissa tarvitaan opettajia, jotka osaavat luontevasti puhua näistä asioista. Opettajat puolestaan tarvitsevat tukea kasvatustyössä, jota heidän arjessaan on paljon opettamisen ja ohjaamisen rinnalla.

Ennakoiva työ ja oikea-aikainen apu tarkoittaa myös sitä, että jokaisessa viranomaisen ja hoitotyön ammattilaisen kohtaamisessa olisi aikaa kuunnella sanojen taakse. Mitä apua hakevalle oikeasti kuuluu? Tämä on osittain taloudellinen asia ja osittain toimintatapoihin liittyvää. Vaikeita tilanteita kohtaavat ammattilaiset tarvitsevat työnohjausta tai mentorointia jaksaakseen haastavassa työssään.

Myös väkivallan uhrin läheiset, itsemurhan tehneen omaiset ja vaikeassa elämäntilanteessa olevan lähipiiri tarvitsevat tukea. Kunpa jokaisella heilläkin olisi lähellään turvallinen ystävä tai joku vapaaehtoinen vertaistukija tai ammattilainen. Kriisistä ei kenenkään tarvitse selvitä yksin. Tahdon toimia siten, että vapaaehtoinen järjestötyö saa riittävästi tukea ja että vapaaehtoisten työ tulee entistä useammassa tilanteessa aidoksi osaksi turvaverkkoa myös ammattilaisten näkökulmasta.

Kokemukseen turvallisuudesta vaikuttaa sekin, että voimme luottaa rikoksen tehneiden joutuvan vastuuseen teoistaan. Yleinen oikeustaju edellyttää myös sitä, että rangaistuksen sisältö on suhteessa tehtyyn rikokseen. Ensi kesänä voimaan tulevaksi tarkoitetussa lakimuutoksessa onkin korotettu mm. lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta. Tämä on oikea suunta.

Havahdun kynttilän liekin lepatukseen. Olenpa kulkenut syville poluille joulupäivänä. Elämä on joulunakin haurasta ja särkynyttä. Kunpa meistä ei tulisi kivikasvoja eikä kivisydämiä, vaan ymmärtäisimme haurauden ja särkymisen viestin.

Joulun ihme on se
että särkynyt voi tulla ehjäksi
ja eheytynyt on lujempi
kuin se mikä ei ole
koskaan mennyt rikki.

Jokainen meistä voi olla toiselle ihmiselle juuri se lähimmäinen, joka tuo toivon ja ilon, kertoo välittämisen viestin ja lisää turvallisuuden tunnetta arjessa ja juhlan aikaan.

Joulun ihme on se
että pimeä muuttuu valoksi.
 

Lainaukset Maaria Leinosen runosta Vain pimeässä näkyvät tähdet